Ohi syyskuun, läpi lihattoman lokakuun
Kukkakaali-kikhernecurry
Kikherneitä käytetään perinteisesti hummuksen ja falafelien valmistuksessa, mutta mukavasti tämä proteiinipakkaus taipuu myös curryyn, huomaan ma. Kukkakaali on puolestaan niin pirun hyvää, että se taipuu minne vain. Vaikka minulla on omituisia periaatteita, niihin ei kuulu se, että kikherneet kuuluu ostaa kuivina. Koska olen useimmiten impulsiivinen ja pitkäjänteiseen suunnitteluun kyvytön kokkaaja, ostan useimiten GoGreenin Luomu kikherneitä, koska ne ovat käyttövalmiita. Jos pakastimeni ei olisi täynnä puolukkaa, voisin toki valmistaa kuivatuista kikherneistä käyttövalmiita pakkaseen pikkupikkurasioihin. Onneksi on tosi paljon puolukkaa.
Kukkakaali-kikhernecurry (neljälle)
Noin 300 gr kikherneitä käyttövalmiina
300-500 gr kukkakaalia
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
purkki kookosmaitoa
1-2 tl jauhettua juustokuminaa
3 tl currya
1-2 tl inkivääriä
3 rkl persiljaa
yhden sitruunan mehu
hunajaa
chiliä maun mukaan
öljyä
- Paloittele kukkakaali (saa jäädä roheiksi paloiksi) ja silppua sipulit.
- Kippaa kasariin öljy, juustokumina, curry ja chili, lämmitä öljyseos, mutta varo polttamasta sitä.
- Lisää öljyyn sipulit ja kukkakaali ja kuullota. Varo edelleen, etteivät mausteet pala.
- Lisää kookosmaito, kikherneet, hunaja, inkivääri, persilja ja sitruuna ja anna hautua miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Kikherneet voi lisätä vasta tuon puolen tunnin loppupuolellakin, mutta itseäni ei ainakaan haittaa, että kikherneet hieman maustuvat ja pehmenevät.
- Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Kannattaa huomioida, että inkiväärin maku potkii parhaiten vasta seuraavana päivänä. Kaveriksi currylle sopivat nuudelit, kuskus, riisi tai ohra.
Kiireisen kokkaajan pelastuksia pt 2
Sattumoisin nappasin kaupasta jo ennen lihatonta lokakuuta koriini Milletin hernerouhetta. Olen nähkääs kuulunut niihin, jotka väittävät harrastavansa ruoanlaittoa, mutta jotka eivät ole koskaan valmistaneet perinteikästä hernekeittoa alusta alkaen. Mutta minulla on syyni. Purkkihernekeitto on ehdottomasti suosikkieinekseni ja pidän sen mausta. Se on ehkä hiukan teollinen, mutta asianmukaisella tuunauksella (sinappi, sipulimurska ja oregano) hernekeiton maku suorastaan hivelee makunystyröitä. Paljon minua hipsterimmät tuttavat, toverit ja kylänmiehet ovat toki suositelleet hernekeiton valmistamista from the scratch jo pitkään, mutta vasta nälkä ajoi porsaan tälle tielle - ja hiukan se sitten oikaisi, tietysti, sehän on sika.
Milletin hernerouheesta saa nimittäin impulsiivinenkin kokki valmistettua hernekeiton juuri sinä päivänä kuin tekee mieli. Hernekeittoa siis. Hernerouhetta kun ei tarvitse tuntitolkulla liottaa ennen käyttöä. Hernerouheesta voi tehdä pihvejä ja pyöryköitä ja sopiipa se korppujauhon tilalle jauhelihapihveihin ja lihapulliinkin. Jälleenkään en vaivautunut merta edemmäs kalaan, sillä paketissa oli mukana Vanhan Erkin pikarokan ohje, joka on myös Milletin nettisivuilla. Luonnollisesti jätin ohjeessa mainitut lihatuotteet pois ja maustoin suolalla, oreganolla ja pikkunökäreellä sulatejuustoa. Lautasella lisäsin sinappia ja sipulimurskaa.
Hernekeitto oli kyllä aivan erimakuista kuin purkkihernekeitto. Teollisuus ja voimakassuolaisuus jäivät pois ja tilalla oli ihkaoikea herneen maku. Kuitenkin täytyy myöntää, että pieni paha karnivoorini kaipasi rokkaan kinkkua ja sille ominaista savuaromia. Miten kasvissyöjät ryydittävät hernesoppansa? Miten rokkaan lisää rokkia? Hyvää keitto silti oli ja voin lämpimästi suositella.
Millettikään ei ole ilmaissut yhteistyöhalukkuuttaan, mutta kieltäydyn heittämästä kirvestä kaivoon. En toisaalta myöskään lopeta päivätyötäni.
Kiireisen kokkaajan pelastuksia pt 1
Seuraa jälleen mainontaa. Sysmän Luomuherkut ovat sympaattinen, kotimainen luomutuoteperhe ja ne ovat pelastaneet monta ateriaani jo ennen lihatonta lokakuuta. Tuotteita löytyy ihan tavallisten kauppojen ja varmaan myös luomupuotien hyllyiltä ja nettisivujen kautta niitä voi tilata myös suoraan Anita ja Markku Nikin tilalta.
Tältä sivulta löytyvät kaikki Sysmän Luomuherkkujen tuotteet ja näistä olen maistanut kaikkia ja arvatenkin pääaterialle suosittelen luomu viljapihvejä. On tarpeetonta kirjoittaa reseptiä tähän, koska se löytyy täydellisenä viljapihviainespussista enkä ole muokannut ohjetta mitenkään, sillä se on kertakaikkisen maukasta. Viljapihviaines on laktoositon ja munaton.
Ruoan valmistukseen menee keskittymishäiriöisemmältäkin korkeintaan puoli tuntia. Suosittelen. Viljapihviainesta voi käyttää myös perinteisissä jauhelihapihveissä tai lihapullissa korppujauhon asemasta ja kaippa pihviainekseen voisi halutessaan sekoittaa vaikkapa porkkanaraastettakin.
Maku ja tuoksu ovat hämmentävän jauhelihamaisia, luomumausteilla on tosiaan löydetty vallan mainio balanssi. Seuraavaksi aion käyttää pihviä jonkin elämänmarinoiman sunnuntain itsetehtyyn hampurilaisateriaan.
Tuotearvioni on siis positiivinen ja aivan vilpittömästi. Sysmän Luomuherkut eivät ole lahjoneet minua tuotelahjoituksilla. Vielä.
Maailman nopein papukastike
Elämän juoksuhaudoissa älypuhelin kätevässä käsipussukassa vipeltävän, lihansyöntiään vähentävän kaupunkihipsterin kannattaa ehdottomasti hankkia ruokakaappiinsa GoGreenin Luomu papumixiä. Se on nimittäin kiireisen kokkaajan pelastus. Pavut näppärässä tetrassa käyttövalmiina. Ja luomuhommaa! Aijjettä.
Papumixiä käyttäessä vain mielikuvitus ja ruokakaapeista löytyvät muut ainekset ovat rajana, tällä kertaa papumix päätyi kastikkeeseen, jonka kumppanina olivat nuudelit, nuo opiskelijakeittiöiden helppovetoiset hiilarit.
Olisi kiva kirjoittaa, että blogiteksti on tehty yhteistyössä GoGreenin kanssa ja että he ystävällisesti lähettivät minulle papuja, kun kuulivat blogistani, mutta kyllä te varmaan tiedätte, että ihan itse paputetran ostin eikä ole GoGreenistä kuulunut. Vielä. Että kyllä mulle tuotelahjat kelpaa!
Papukastike (neljälle)
1 prk GoGreenin Luomu papumixiä
1 paprika
1 sipuli
öljyä
1prk paseerattua tomaattia
smetanaa
hunajaa
suolaa
oreganoa
basilikaa
chiliä (vahvuuden saapi itse valita)
- Paloittele paprika ja sipuli ja kuullota ne nopeasti öljytilkassa pannussa.
- Heitä sekaan pavut (ilman vettä), kuullottele papujakin tovi ja kaada sekaan paseerattu tomaatti.
- Mausta kastike ja anna muhia noin kymmenisen minuuttia. Muista hunaja, sillä paseerattu tomaatti on aika ärtsäkkää ilman makeutusta ja saattaa aiheuttaa närästystä. Chiliä maun ja sietokyvyn mukaan. Kuitenkin ihan oikeasti voi potkua soossiin laittaa, sillä se tarjoiltaneen nuudeleiden, riisin, ohran tai vastaavan kanssa ja ne taittavat tulisuutta.
- Viimeistele pikaruokakomeus smetanalla.
Tämäkin kulinaarinen elämys ja huippukeksintö näki mahalaukkuni sisuksen eikä kameraa. Olen epäonnistunut ruokablogisti. Tunnelmaan päästäksenne voitte kurkkia hipstereitä kuvaamassa ruokaansa.
Laiskan bloggaajan punajuurilaatikko
Tämän lyhyen blogiurani aikana en voi kuin ihmetellä, miten ihmeessä ihmiset löytävät aikaa päivittää blogejaan jopa päivittäin? Tässähän pitäisi tätä valmistettua sapuskaa kuvatakin, mikä esimerkiksi punajuurilaatikon kohdalla unohtui tyystin. Visuaalisille henkilöille kerrottakoon, että punajuurilaatikko on punaista.
Proteiininlähteeksi laatikkoon päätyi härkäpapurouhe, jonka sain kasvissyöjäystävättäreltä noin suunnilleen myöhäisellä pronssikaudella. Rouhe on jäänyt kaappiin ainakin siksi, että pelkäsin sen käyttäytyvän ruoassa kuin soijarouheen - eli kaikesta tulee sahajauhomaista ja ei-minkään makuista. Jälleen kerran voin todeta olleeni väärässä, joskin on tietysti huomioitava, että punajuuren maku on voimakas ja peittää alleen helposti monenlaista. Pieni pähkinäisyys rouheesta laatikkoon tuli ja sehän ei ole huono asia. Härkäpapu ei ole oikeasti papu, vaan virnakasvi. Netin varassa kasviskokkaava saa eteensä hyvin monenlaista informaatiota härkäpavun esikäsittelystä: joissain lähteissä korostetaan, ettei liotusta ja keittämistä tarvita ja toisissa taas pelotellaan, että härkäpavusta saa ilman em. esikäsittelyä pieniä myrkytysoireita. Härkäpapudiilerini kertoi käyttäneensä rouhetta ihan sellaisenaan, itse päädyin kuitenkin näyttämään rouheelle keitettyä vettä.
Härkäpapu vaikuttaisi nykyisellään olevan hiukan unohdettu raaka-aine, vaikka se Voiman mukaan on ollut valkuaisainepitoisuutensa takia etenkin pula-ajalla erityisen tärkeä eväs. Samaisen artikkelin mukaan härkäpapu kasvaa komeasti myös Suomessa ja ymmärtääkseni oma härkäpapudiilerini on hankkinut ruoheen suoraan tuottajalta.
Härkäpapurouheesta voisi valmistaa kasvispihvejä, mutta ne taitavat nyt jäädä lokakuusta pois - ellen huomenna intoudu. Tämän härkäpapukokemuksen perusteella uskon kuitenkin, että härkäpapu löytää lautaselleni toistekin.
Punajuurilaatikko (neljälle)
Noin kilo punajuuria
2-3 dl puuroriisiä
1 l maitoa
Noin 1,5 dl härkäpapurouhetta (tai jotakin muuta proteiininlähdettä, soijarouhe sopinee, mikäli se kokkaajalle maistuu)
kolme kananmunaa
2 dl kermaa
suolaa
timjamia
hunajaa
kasvisliemikuutio tai vastaava
- Kaada härkäpapurouhe vuokaan, johon laatikon teet. Päälle kasvislientä niin, että rouhe kastuu, mutta älä varsinaisesti uita rouhetta.
- Valmista riisipuuro noin kolmelle henkilölle paketin ohjeen mukaan. Periaatteessa riisit voisi lisätä lootaan raakanakin, mutta jouluisen porkkanalaatikon mehevyyden salaisuus on juuri riisipuuro.
- Kuori ja raasta punajuuret raakana.
- Sekoita härkäpapurouhe, riisipuuro ja punajuuriraaste vuokaan.
- Valmista kananmunista ja kermasta munakerma (kuulostaako tämä irstaalle?), mausta hyppysellisellä suolaa ja reilulla timjamilla. Kaada seos vuokaan, sekoita.
- Lorauta koko komeuden päälle vielä pari-kolme lusikallista hunajaa.
- Kypsennä uunissa 200° ja noin nelisenkymmentä minuuttia.
Tässä olisi nyt kuva punajuurilaatikosta, mikäli olisin muistanut ottaa sen. Elämä on suklaarasia. Joskus on kuvia ja joskus ei. Joskus on vaan se paha täytekonvehti, jossa on kirsikkaesanssia.
Tomaattinen sosekeitto
Kasvissosekeitot ovat täydellisiä syysruokia: väriltään kirkkaita, maultaan selkeitä, viltin alla ryystettäviä. Ollenkaan huono asia ei ole se, että näitä syntyy yleensä kunnon kattilallinen ja särvittävää on useammalle päivälle. Sosekeittojen ongelma lienee tässä ruoka-ajassa niiden hiilaripitoisuus, mutta minähän olen sitä mieltä, että mikään maasta kasvanut ei voi olla ihmiselle huonoa.
Tähän keittoon tuovat proteeinilisää linssit. Linssit ovat ihanan helppo raaka-aine ja fit.fi intoutuu artikkelissaan kirjoittamaan niiden ravintosisällön lähentelevän täydellisyyttä: hyviä hiilihydraatteja, paljon kuituja, vähän rasvaa ja kasvikunnan tuotteelle poikkeuksellisen paljon proteiinia. Hieno juttu. Harmi vain, että koska linssit ovat palkokasvi, en ole koskaan keksinyt kovinkaan monia ruokia joihin sitä käyttää, maku on aika leimallinen. Vähän kuten herne, siitäkään ei liiaksi ruokia keksi. Herneen tapaan linssikin aiheuttaa ilmavaivoja. Keitinveteen voi lirvauttaa ruokasoodaa, joka saattaa ehkäistä kaasuisuutta, mutta saattaa olla, että vaikutukset ovat lähinnä psykologisia.
Tomaattinen sosekeitto (pariksi kolmeksi päiväksi)
viisi porkkanaa
2 dl linssejä
purkki paseerattua tomaattia
purkki kookosmaitoa
suolaa
yrttejä, esim. basilika, timjami, meirami
tarjoiluun raejuustoa, rucolaa ja tuoretta tomaattia
- Keitä huuhdellut linssit paketin ohjeen mukaan suolavedessä. Ei haittaa vaikka hajoaisivat hiukan. Ylimääräinen neste kaadetaan pois.
- Keitä kuoritut porkkanat hiukan ylikypsiksi. Säästä keitinvettä, sitä saatetaan tarvita.
- Yhdistä porkkanat ja linssit (kuumina) ja soseuta.
- Lisää soseeseen paseerattu tomaatti ja kookosmaito, kiehauta, mutta älä keitä. Mausta suolalla ja yrteillä maun mukaan. Mikäli keitto on makuusi liian paksua, heitä sekaan vielä porkkanoiden keitinvettä.
- Lautasella lisää raejuusto, tomaatti ja rucola.
- Hieman eksoottisemman oloinen (ja pirtsakamman värinen) keitosta tulee, kun porkkanoiden tilalla käyttääkin bataattia. Sosekeitot ovatkin ylipäänsä mukavan muunneltavia ja erilaisia yhdistelmiä kannattaa kokeilla.
Vuohenjuustoinen punajuuripasta
Vuohenjuuston ja punajuuren liitto on pyhä. Samoin kuin timjamin ja porkkanan. Taas porkkana!
Mietiskelin, että melkein kaikkiin valmistamiini punajuuriruokiin liittyy vuohenjuusto. Mitenköhän näitä ruokia voisi valmistaa ilman vuohenjuustoa?
Kurpitsansiemenet lirvahtivat pastaan aivan täysin vahingossa, mutta ainakin minun makuuni ne sopivat. Kaksin aina kaunihimpi, väitetään. Siemenistä ja pähkinöistä saa proteiinia, E-vitamiinia, B-ryhmän vitamiineja, rautaa, kalsiumia, sinkkiä, magnesiumia, mangaania ja fosforia. Ne ovat energiapitoisia, mutta eivät erityisen lihottavia. Useimmat meistä taitavat mieluummin napostella pähkinät ja siemenet sellaisenaan, mutta kannattaa kokeilla myös ruoanvalmistuksessa. Olen silti viime aikoina pohtinut paljon esimerkiksi pinjansiemenien syömisen järkevyyttä - niin hyviä kuin ne ovatkin - sillä useimmiten ne näyttävät tulevan Kiinasta, enkä ole aivan varma kuinka järkevää on syödä kamaa, mikä tulee maasta, missä lisätään melamiinia maitoon. Hupsista saatana.
Vuohenjuustoinen punajuuripasta (neljälle)
300 g pastaa
5-7 punajuurta
tilkka öljyä
suolaa
pötkö vuohenjuustoa, noin 150-200 g
pari ruokalusikallista smetanaa
2 dl kermaa
kourallinen tai kaksi pinjansiemeniä
kourallinen tai kaksi kurpitsansiemeniä
parmesania
- Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. Itse suosin tässäkin kaurapastaa.
- Kuori ja raasta punajuuret, tällä kertaa raakana. Kuorimiseen tarvitset todella terävän puukon.
- Paahda pinjan- ja kurpitsansiemenet.
- Kuumenna öljy pannussa tai kattilassa, johon sinulla on kansi. Paista punajuuriraaste käännellen (palaa helposti). Sekoita mukaan kerma, tarvittaessa desi tai pari vettä ja smetana. Pienenennä lämpöä ja anna punajuurien hautua kypsiksi 10-20 minuuttia. Suolaa maun mukaan.
- Sekoita pasta, viipaloitu vuohenjuusto, siemet ja punajuuriseos pienellä lämmöllä, jotta vuohenjuusto sulaa.
- Tarjoiluun parmesania.
Koska punajuuren ja vuohenjuusto liitto on pyhä, kaikki sapuskasta otetut kuvat olivat sangen messiaanisen hehkuvia - jo ennen hipstamointia.
Kasvisruokailu ravintolassa
Porkkana-kvinoapihvit
Kumman usein tuo parjaamani porkkana sitten kuitenkin pääsee lautaselleni! Mutta tässäkin tapauksessa kvinoa taittaa porkkanan makua suuhuni sopivaksi. Kvinoa on tällä hetkellä ilmeisesti oikea trendituote ja onpa sen trendikkyydellä myös kääntöpuolensa: Helsingin sanomien mukaan kova kysyntä länsimaissa nostaa kvinoan hintaa niin, että köyhimmillä ja kvinoaa kaupunkihipstereitä kauemmin syöneillä esimerkiksi bolivialaisilla ei enää ole pian varaa siihen. En tiedä pelastaako tämän mätön mainetta se, jos ostaa kotimaista kvinoaa vai onko käsissämme vääjäämätön kvinoakriisi.
Hyvää kvinoa on, siitä ei pääse mihinkään. Wikipedia tietää kertoa kvinoan sisältävän kaikkia ihmiselle tarpeellisia aminohappoja oikeassa suhteessa, mikä on kasvikunnan tuotteille harvinaista. Kvinoa on myös proteiinipitoisempaa kuin esimerkiksi riisi tai muut viljat. Kvinoa sisältää paljon myös ravintokuitua, fosforia, rautaa ja magnesiumia ja se on luontaisesti gluteeniton.
Porkkana-kvinoapihvit (kymmenisen kappaletta kokopreferenssistä riippuen)
kvinoaa neljälle paketin ohjeen mukaan
pari-kolme ruokalusikallista kermaviiliä, smetanaa tai ranskankermaa
pari-kolme isoa porkkanaa
kananmuna
korppujauhoja tarpeen mukaan
suolaa
timjamia
paistamiseen öljyä
- Keitä kvinoaa siis neljälle paketin ohjeen mukaan.
- Raasta porkkanat raakana.
- Sekoita kananmuna, korppujauhot (varmaankin suunnilleen desillä kannattaa lähteä liikkeelle), valitsemasi hapanmaitotuote ja mausteet tasaiseksi massaksi, lisää jäähtynyt kvinoa.
- Muotoile pihveiksi. Taikinan tulee olla melko jämäkkää, jotta pihvit pysyvät koossa, saanet siis lisäillä korppujauhoja. Myös vehnäjauhoja tai grahamjauhoja voi heitellä sekaan, pääasia on, että saat pihveistä kiinteitä. Taikinan seisottaminen jääkaapissa ennen pihvien muotoilua voisi mahdollisesti kiinteyttää taikinaa.
- Paista pihvit kauniin värisiksi öljyssä aluksi kovemmalla lämmöllä, sitten lämpöä laskien.
Kokemuksen mukaan taikinan oikea koostumus paranee kokkauskokeilujen myötä ja ensimmäiset pihvit saattavat levitä pannulle kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Eipä sekään haittaa, aina ei mene kuin Strömsössä ja porkkana-kvinoa-muhennos on aivan yhtä maistuvaa kuin pihvitkin.
Kaveriksi pihveille riittänee pelkkä salaattikin, mutta viimeksi nautiskelin itse piffit kukkakaaligratiinin kanssa. Kukkakaaligratiinille löytää käyvän ohjeen vaikkapa täältä.
Kukkakaaliporkkanakeitto
Porkkana ei ole koskaan lukeutunut suosikkeihini ja vuosien varrella olen lähinnä opetellut sietämään kyseistä juuresta. Urbaanit legendat kertovat, että ollessani alakoulussa huoneestani löytyi aina silloin tällöin porkkanajemma. Koulussa sai usein välipalaksi puolikkaan porkkanan ja väitetään, että häveliäänä ja herranpelkoisena lettipäänä kätkin tuon evään käsipaperiin käärittynä reppuuni ja kiikutin käärön kotiin ja jemmasin näitä esimerkiksi kirjoituspöydän laatikoihin. Tiedä häntä, mutta aikuisena saa onneksi päättää mitä syö ja niinpä oheistan porkkanan seuraksi aina myös muita, mielestäni maukkaampia kasviksia. Suhteeni porkkanan kanssa on edennyt kuitenkin niin, että vihannesdippi ei mielestäni ole mitään ilman porkkanatikkuja. Seksivau kohu-suhde!
Porkkana sisältää runsaasti A-vitamiinin esiastetta betakaroteenia ja sillä väitetään olevan näkökykyä parantavia vaikutuksia. Edelleen, sen väitetään lisäävän vastustuskykyä, ehkäisevän vatsahaavaa ja syöpiä, lievittävän tulehduksia, ripulia, huonoa ihoa, ummetusta, unettomuutta, korkeaa verenpainetta ja paksusuolen tulehdusta. Raaka kukkakaali sisältää paljon c-vitamiinia, mutta kuten Wikipediakin tietää kertoa, se aiheuttaa myös helposti ilmavaivoja. Henkilökohtainen kokemukseni on, että se kuitenkin aiheuttaa kaaleista vähiten närästystä. Eli kokatessa pohtikaa kumpi on vähempi paha, piereskely vai närästys.
Kukkakaaliporkkanakeitto
(neljälle)
Noin 500-800 kukkakaalia
Noin 5-8 porkkanaa
1 prk kermaa tai vastaavaa
1-2 dl keitinlientä
noin 50 g sinihomejuustoa
basilikaa
persiljaa
suolaa
oreganoa
mustapippuria
lautaselle raejuustoa
- Keitä kukkakaali ja porkkana kypsäksi suolavedessä ja ota keitinvettä myös talteen noin pari desiä. Ylikypsyys ja hullumainen pehmeys plussaa.
- Soseuta sauvasekottimella tai vastaavalla kasvikset.
- Lisää kermapurkki ja tarpeellinen määrä keitinvettä.
- Laita kattila levylle ja anna kiehahtaa, mutta älä keitä.
- Lisää mausteet ja juusto, mausteita tietenkin oman maun mukaan. Keitto on valmis jahka sinihomejuusto on sulanut.
- Tarjoilussa toimii raejuusto, ehkäpä myöskin kotijuusto tahi leipäjuusto. Juustoa siis!
Punajuuripihvit vuohenjuustolla
Punajuuri kuuluu tämän hetken suosikki raaka-aineisiin ja tunnen itseäni kohtaan anakronistista ärtymystä siksi, että olen elänyt pitkät tovit käyttämättä tätä kerrassaan mainiota voimajuuresta. Mur minä!
Pidän näköjään nitraateista, sillä Kotimaisten kasvisten mukaan punajuurikin sisältää nitraatteja, joten sekään ei sovellu pienille lapsille - lapsettomanahan minä täällä kokkaan, että sorbus vaan kaikille pienten lasten vanhemmille, jotka näitä lukevat. Kotimaisilta kasviksilta löytyy kuitenkin myös rakkautta punajuurta kohtaan. Punajuuren kerrotaan sisältävän monipuolisesti kivennäisaineita: kaliumia,
kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kuparia, rautaa ja sinkkiä. Lisäksi punajuuressa on A-, E-, C- ja B-ryhmän vitamiineja,
erityisesti folaattia, joka vaikuttaa punasolujen uusiutumiseen ja aineenvaihduntaan. Suomalaiset saavat ruokavaliostaan folaattia vähän, joten kannattaa kerätä folaatit talteen punajuuresta. Punajuuressa on myös kuitua. Ennen wanhaan punajuuren itse juurta on käytetty esimerkiksi hammas- ja päänsäryn hoitoon, flunssalääkkeenä, rohtona ihottumiin ja hermostohäiriöihin. Edelleen arvellaan punajuuren voimakkaan värin kohottavan mielialaa ja sen tryptofaanin tuottavan hyvää oloa. Ja sehän käy näin lihattoman lokakuun aikaan!
Punajuuripihvit (noin kymmenisen, koosta riippuen)
4-6 punajuurta
kananmuna
smetanaa, ranskankermaa tai kermaviiliä pari-kolme ruokalusikallista
1-2 dl korppujauhoja (tai pari keitettyä perunaa raasteena)
noin 150 g vuohenjuustoa
timjamia
suolaa
öljyä
voita
(pinjansiemeniä)
- Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi.
- Kuori punajuuret vielä lämpiminä ja raasta ne.
- Sekoita kulhossa valitsemasi hapanmaitotuote, kananmuna, mausteet ja korppujauhot. Korppujauhoja ei siis mielestäni tarvitse liotella erikseen, sillä taikinamassassa on nestettä aikalailla. Kun massa on tasaista, lisää punajuuriraaste ja sekoita taas mahdollisimman tasaiseksi ja kiinteäksi. Jos on vetistä, lisää korppujauhoja.
- Muotoile taikinasta haluamasi kokoisia pihvejä ja viipaloi vuohenjuusto niiden päälle sopivaksi.
- Paista pihvejä öljy-voi -seoksessa (pelkkä öljy/voi käy, seos on vaan niinQ kiva) ja kun olet kääntänyt pihvit kerran, heitä paistopinnalle vuohenjuustosiivu ja mikäli haluat, heitä pannulle pinjansiemeniä. Juustopuoltakin voi vielä paistaa, mutta kannattaa huomioida, että vuohenjuusto sulaa ja palaa nopeasti.
- Punajuuripihvit ovat sen verran tuhteja, että parhaiten niiden kanssa sopii raikas salaatti.
Pinaattipasta
Pinaatti kelpaa Kippari-Kallelle, joten miksipä ei lihatonta lokakuuta viettävälle kaupunkihipsterille! Kotimaisten kasvisten mukaan pinaatti sisältää kalsiumia sitovaa oksaalihappoa ja siihen kertyy helposti nitraatteja, joten pienten, alle vuoden ikäisten lapsien ruoka se ei ole. Pinaatissa on rautaa, A-ryhmän vitamiineja ja K-vitamiinia. Pinaatin antioksidantit estävät verisuonien kalkkeutumista ja silmänpohjan rappeutumista, kertoo Ylen uutinen vuodelta 2011.
Tämä pinaattipasta on usein kiireisen päivän ruoka, sillä se on älyttömän nopea valmistaa ja pastoista poikkeavasti se on hyvää seuraavanakin päivänä ja yllärinä myös kylmänä, vaikkapa salaattiin tuhtiutta tuomassa. Jostain syystä missaan aina tuoreen pinaatin sesongin ja niinpä olenkin tehnyt pastan aina pakastepinaatista, mutta siitä tokkopa on ainakaan terveydellistä haittaa, mikäli intsernetsiä on uskominen; ravintoarvot siinä kivasti säilyvät ja jopa Martat nyökkäävät hyväksyvästi pakastepinaatille.
Pinaattipasta (neljälle)
300 g pastaa
2 ps (yleensä á 150 g) pakastepinaattia
1/2 paketti Koskenlaskija -juustoa tai vastaavaa
n. 1 dl kermaa tai vastaavaa
mieltymyksen mukainen määrä pinjansiemeniä ja parmesania
- Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. Durum-vehnästä valmistettu pasta käy, samoin täysjyväpastat, mutta erityisen maukasta tämä mielestäni on kaurapastalla.
- Paahda tässä välissä pinjansiemenet. Paahtaminen ei ole välttämätöntä, mutta sillä säästyy mahdolliselta haittavaikutukselta: metalliselta maulta kielessä. Tutkijat kuulemma epäilevät maun johtuvan triglyseridiyhdisteestä, jota pinjansiemenet sisältävät, mene ja tiedä. Jälleen kerran toverimme google tietää asiasta vaikka mitä, esimerkiksi tällainen artikkeli tuli vastaan.
- Sulata jäiset pinaatit pienessä kattilassa, kannattaa aloittaa miedommalla lämmöllä niin ei tarvita ylimääräistä rasvaa.
- Kun pinaatit ovat sulaneet, heitä sekaan Koskenlaskija -juusto ja kerma, sekoita tasaiseksi kastikkeeksi.
- Yhdistä kypsä pasta, pinaattikastike ja pinjansiemenet isommassa kattilassa, raasta parmasan annokseen lautasella