Lihaton lokakuu ei tuntunut ollenkaan pahalta ajatukselta, sillä olen jo pidempään ollut kaiketi fleksaaja (en tosin seuraa ruokavillityksiä, joten en tiedä käyttääkö enää kukaan ko. termiä). Tosin, en kiellä, minusta jotkin liharuoat ovat aivan perkeleen hyviä ja joskus ne toimivat myös turvaruokana - ei ole salaisuus, että darradevilin liihotellessa nurkissa on kiva syödä kolmen lihatäytteen pitsaa tai pekonilla höystettyä hampurilaista. Lokakuun krapulat vaativat siis suunnitelmallisuutta ja periksi ei anneta!
Skitsofreenisen päänsisäisen neuvottelun jälkeen päätin myös sallia itselleni kestävästi pyydetyn kotimaisen kalan sekä jatkaa totuttuun tapaan maitotuotteiden ja kananmunien syömistä. Itseasiassa lihaton lokakuu kuulostaa erittäin helpolta verrattuna maitotuotteettomaan marraskuuhun, jota toivottavasti en joudu ikinä viettämään. Eritoten juuri maidosta luopuminen olisi äärettömän vaikeaa. Olen varma, että joku tulee kommenttiosiossa esittämään kärkkäästi perusteluja sille miksi maitotuotteetkin pitäisi jättää ostamatta, mutta epäilen suuresti, ettei sillä ole vaikutusta maitokäyttäytymiseeni. Olen paatunut ylikäyttäjä ja riskikulutuksen rajat paukkuvat ihan joka käyttökerta. Hyvänä puolena tässä lienee se, että kolmekymmenvuotisen maallisen taivallukseni aikana minulla ei ole koskaan ollut luita murteella tahi poikki, vaikka kaikenlaista hittiä on tullut otettua.
Aluksi ajattelin vain hashta... anteeksi, aihetunnistella hipstamoidut kuvani ja ruokareseptini Instagramiin, Facebookiin ja/tai Twitteriin , mutta sitten ajattelin, että miksipä ei koota niitä blogiin, pääseväthän kanssanisäkkäät sosiaalisessa mediassa helpommalla. Koska kolmekymppinen elää ruuhkavuosiaan huolimatta siitä oliko lapsia, maksamattomia pikavippejä ja nettirakastajaa, pääsin aloittamaan projektin vasta nyt, herran seitsemäntenä päivänä. Se oli ehkä ihan hyvä, sillä ehdin valmistautumaan mahdolliseen myrskyyn vesilasissa. Kakkaa tuulettimeen lentänee ainakin siksi, etteivät reseptini ole vegaaneja. Syyllistämisen ja irvimisen sijaan toivoisinkin kommenteissa ennemminkin vinkkejä miten kyseisistä resepteistä voisi muokata vegaaneja. Ruoka ja ruokailu ovat hankalia asioita, koska kaikki kokevat olevansa asiantuntijoita - kaikkihan syövät. Kaikenlaisen pätemisen sijaan nöyränä tarkoituksena on vain laittaa hyvät reseptit kiertoon, sillä ruoka on oikein valmistettuna iloinen asia.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti